perjantai 9. syyskuuta 2016

Pikaista hyvää / Quick goodness


Terveelliset ateriavaihtoehdot tuntuvat monesti arjen keskellä haastavilta toteuttaa. Ainakin minulla menee helposti päiviä, jolloin mennään helpoimman mukaan tai lämmitellään eilistä päivää.  Sitten on kausittaisia suosikkeja, esimerkiksi nyt tällainen ruoka on ollut kaalilaatikko- se on kasvis- ja lihaversioina vuorotellut lautasellani jo viikkoja. Tämän syksyn kaaliruokakiintiö lienee jo täytetty. Lihaakin haluaisi vähentää, mutta se kyllä maistuu-esimerkiksi kukkakaaligratiini lihapullilla on aina toimiva kotiruoka nyt kaalisadon aikaan. 

Kiireessä ja stressissä sitten mennään herkuilla ja pienillä suolaisilla. Kuulostaako tutulta? Tähän Virpi Mikkonen, tuo ihana ruokalähettiläämme maailmalla, on tehnyt jo aikaa sitten Kiitos Hyvää pikaruokaa- kirjan. Virpillä on myös ihanan visuaalinen vanelja-blogi. Tästä kirjasta piti kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta kevään ja kesän hulinoissa tämä pääsi unohtumaan ja luulin jo tehneeni tästä postauksen. Seliseli ja sitä rataa. Höpsö bloggaaja tässä terve! 

Terveellinen ruoka mielletään helposti vaikeatekoiseksi, mutta eihän se sitä ole. Ei sen kummempaa, kuin mikätahansa muukaan ruoka. Kirja on jaoteltu aamupaloihin, päivä&iltaruokiin sekä makeaan. Minä sanoisin, että kirjassa olevat herkut sopivat kaikkiin hetkiin. 

Minun suosikkini kirjasta

Juuri nyt on oikea aika tehdä esimerkiksi kesäkurpitsaruokia, kirjassa on todella mainio kesäkurpitsalasagnen ohje. Toinen suosikki on helppo Nepalilainen annos, voi pojat että oli kuulkaa herkkua. Nepalilaisen ohje on kirjassa sivulla 80. No pakko kai mainita, että bataattiranskalaisiin en ole kyllästynyt. Ne olivat niin hyviä, että olen pitänyt taukoa niiden teosta syömisestä. Lohturuoka numero yksi, jaetulla sijalla suklaan ja muiden kanssa. Suklaasta puheenollen, kirjassa on suklaakakun ohje, jonka tein ensimmäisenä. Se ei tosin makuhermojani hurmannut, mutta syy oli laiskuuteni ja ainesosien loppuminen kesken- en nimittäin tehnyt ensimmäisellä kerralla kakkuun ohjeessa mainittua kuorrutetta! Toisella kerralla tein kuorrutteen ja oli parempaa. Toisaalta, olen kyllä niin kakkumies, että toistaiseksi "terveellisemmät kakut" eivät kolahda kovin lujaa. Sen sijaan, kirjan suolaiset reseptit olivat minulla kaikkein toimivampia. Syksyn edetessä teen kirjan bataattipitsaa. 

Kirja on todella kaunis, kuvat ja paperin laatu erinomaista. Sopii lahjakirjaksi ja terveellisemmän kokkauksen ensikirjaksi. Ohjeet ovat helppoja ja niistä on hyvä jatkaa muuntelua tuleviin keittiöhetkiin. Pähkinäkammoisille kerrottakoon, että kirjassa on jonkinverran pähkinäpohjaisia ohjeita. Esimerkiksi kesäkurpitspitsasta jätin pähkinät tosin itsekin pois. 

Kuvan kirja: Mikkonen, Virpi: Kiitos Hyvää Pikaruokaa. Helppoja ruokia terveelliseen arkeen. 144s. Kustantaja: Otava. 2016. Saatu arvostelukappaleena kustantamolta. 


Our lovely heathier food- ambassador Virpi Mikkonen, who writes beautiful Vanelja- blog, ( in english)  has also published few books of foods, desserts and ice creams. I have made some Nepalese dish, zucchini-lasagne, and various other foods from her helthy fastfood-book (only in finnish at the moment). So tasty! I loved the foods most, but when i got the book in my hands i instantly made the 3 ingredient chocolate cake, but i didnt made the dressing (lazy me, i ditn have enough ingredients) so as im kind of a cake-man, i werent so impressed. Second time i did made the dressing and it was good. So i advice to make the dressing for the cake! Foods worked best for me from these book, but i quess i try the sweeties too. In Virpi´s blog there are some recipes in english too. Blog is pretty, so i advice to take a look :)
Mukavia syyskesän päiviä!
Wonderful days of autumn 4u! 

Seuraa / Follow me in Facebook, instagram, twitter
xoxo

perjantai 12. elokuuta 2016

Pöytä / Table


Joskus suunnittelu kestää kauemmin kuin toteutus. Näin kävi minulle pöytäni kanssa. Suunnittelin  entisöintiä vuosia, mutta sitten aukesi purkin kansi. Ylläoleva kuva otettu ensimmäisen maali kerroksen aikana.

Kaikki sukupolvet olivat tehneet siitä mieleisensä, kunkin aikakauden värein ja käyttötarkoituksin. Kirjoituspöytänähän tämä alunperin oli ollut, sitten kukkapöytänä ja ulkopöytänä, välillä minunkin koulupöytänä.

Pöytä on alunperin ollut tummaksi lakattu, sitten päälliseksi ovat tulleet punamulta, helmenharmaa ja lopulta 70-luvun taitteen reipas vihreä. Haaveena oli palauttaa pöytä tummaksi ja lakata uudelleen. Noh, kaikkien paksujen maalikerrosten irroittaminen oli vaikeaa ja kuumailmapuhallinta huristelin aikani kunnes näin Pömpeli-blogissa samanalaisen pöydän ja innostuin ajattelemaan pöydän käsittelyä uudella tavalla: Keep it simple!

Pieni haaveri pöydälle oli tullut 60-luvulla, jolloin siitä oli sahattu jalat virtaviivisen ja matalan muodin mukaan. Pelastin hieman ulkomuotoa tekemällä jalkoihin viimeisen palleron alle jatkopalat, jotka veiselin puukolla, kumivasaralla sekä hiomapeperilla pöytään sopivaksi.   Mitäpä tuumaatte, onnistuinko tässä "jatkokappaleen" teossa? Luultavasti jaloissa oli kaksi pallukkaa tai sitten tuo yksi ja sen alla pidemmät jalat, mutta käy tämä nyt näinkin.

Ja tadaa! tässäpä tämä nyt sitten on. 

Sävy on kaoliini, joka on suurinpiirtein vanhahtava sävy. Kirjoitin alunperin muistiin etsiä helmenharmaan vanhanajanan keskiharmaan sävyä, jossa ripaus hanhenmunan sävyä. Hanhea ei tullut, mutta harmaata helmeä kyllä. Ja jotenkin on hyvä mieli: luulen että isoisovanhemmatkin ovat tähän tyytyväisiä.

Mitä tekisin toisin? No, olisin jatkanut entisten maalien rapsuttelua, sillä pinta jäi osin epätasaiseksi.  Tämä näkyy erityisesti kannessa. Ehkä ensi kerralla kokeilen uulan maalia. Mutta tärkeintä lienee, että pöytä ei ole enää aitassa, vaan käytössä. Jokaisen maalin alla pieni pala elettyä elämää.

ps: en yleensä pidä antiikkitavaroiden uudelleenmaalauksista, sillä originaaliulkoasu on usein hyvä. Tässä tapuksessa lähtökohdat oli niin huonot, että päätin antaa mennä.

Kun ostaa maalipurkin, tekee mieli sutia koko maailma kuntoon! 
When you start painting, you wanna brush all world to look better!


English: This table was lonely in the warehouse. After years of "i need to rescue this table"-thoghts, it finally happened: I opened the paint can. 

No more thinking and wondering about how to/not to paint the surface. I realized, every generations has made it look good in their needs: its been in 3 diffrent colors and in the 60s they have cutted off little bit of its legs to get more modern 60s-look. Its orginally dark brown lack, then pearlgrey and in the 70s bright green. I decided to wear it on Kaoline-color. 

What i did more, was having a hammer, knife, sandpaper and little piece of wood: i made there little more original length on the legs, by adding extra piece of wood just under the last bolus.

There were so much layers in table, so i desided to leave those mainly there. Now its all under there, memoirs, fingerprints of past lives. And i think my greatgreatgrandparents are happy to see their table is in use, at it was years ago. 

Seuraa/follow: Instagram, twitter, facebook.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Parasta just nyt / Best just now


Parasta just nyt:

Yle areenalta tullut Rita. Tanskalainen sarja opettajasta, joka ei suostu muottiin ja sanoo asiat kuten haluaa ne sanoa, oman elämänsä pikkumyy. Ihastus koko sarja, en malta odottaa uutta kautta.

Kesä ja kukat! No explanations.

Jäätelö. Olen löytänyt sisäisen ahmattini, joka ei ole koskaan kadoksissa ollutkaan.

Nancy Sinatran lp -levy 60-luvulta, 20centtiä. Myyjä: "kuka on Nancy?" Kirppikset <3

Uusi puhelin. Tai siis ainakin kolme kuukautta vanha. Pihistelin ja kärvistelin entisellä pitkään, mutta kyllästyin katselemaan lumisateista ruutua. Valvoin hankintaani kaksi yötä. Kolmas päivä oli jo rakkautta.

Sade, viikonloppuna nukuin pitkästä aikaa päiväunet, kiitos ropisevan sateen.

Maalaaminen. Tästä kuvia ja kertomuksia ehkä seuraavalla kerralla! Dos and donts.

Sekalaiset kamaläjät. Tuossa alla, santelipuuviuhka, vanha soittorasia. Kirppikseltä löydetty japanilainen lautanen, joita kerään, mutta joihin en koskaan löydä kuppeja.

Perhoset!

Mistä sinä tykkäät juuri nyt??



Best just now:

I found Japanese saucer whitout a cup, i collect these, but never found any cups. Still i like these.

Rita, the tv-serie from Denmark. I love the main character, a teacher who wont fit in. Fabulous!

Summer and Flowers, no explanations for this one..

Icecream. I have found my inner gormandizer, who wasnt never even lost.

I found Nancy Sinatra´s 60s´lp from fleamarket only 20cents! Seller:"who is this Nancy Sinatra?"

Rain. I slept a deep and good naps during weekend as it was raining. Best!

New phone. My old stopped working, so i needed something else than black screen. I stay awake 2 nights regretting my purchase. Then i was in love of it!

Painting. I renovate my old table and now im hooked on painting. You shall see the results and dos and donts later here!

My "this and that" -boxes. As you see the fan made from sandalwood, musix boc from the 70´s...

Butterflyes!!

And what would you add to your list? What you like most now?


Follow me/ Seuraa: Instagram, twitter, Facebook (klik)

Mukavia kesäpäiviä! Have a good summer days!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kesäjuttuja / Summer stuff


Hurraa kesä! Jo muumilaakson väkikin riemuitsee.  Vaan mitä kuuluu blogilleni? No, se on kokenut kesähiljentymisen. Minä sen sijaan en ole ollut hiljentymisen partaalla, vaan kesän vietävänä. Olen tehnyt kasvimaan: retiisit alkavat lähestyä murrosikää, porkkanat ovat vielä ihan vauvoja. Entisöinyt, fiilistellyt ahomansikoita ja uimista. Hikoillut puutarhahommissa. Syönyt täytekakkua ähkyyn saakka. Valvonut aamuun. Pakoillut hyttysiä.

Ja käynyt tapahtumissa. Tässä kuvasaldoa Kuopio Tanssii ja Soi-viikolta. Innostuin koluamaan tapahtumaa läpi aamutajiista lähtien. Ihana tapahtuma! Tanssi oli kaunista, kuopio pukeutui parhaimpiinsa ja minä nautin. Tanssikuvat ei onnistuneet koska seisoin melko kaukana lavalta, mutta vähän tunnelmia näistä tavoittaa. Parhaiten kaiken kokee livenä. Pyörähdin muutamassa putiikissa ja näpsin kuvia. Kauppahallin Hanna Partasen karjalanpiirakat, Burtsowin leivokset ja kanelipullat kuuluvat joka kerta asiaan. 


Hooray! its summertime, and the folks of moominvalley is dancing! How am i doing? Well, fine thanks, blog has been silent and summer slow, but i havent been so slow. I have been enjoying the happenings of summer, for example this Kuopio Dance festival, i took some pictures of the Finnish National Ballet summer tour. It was a day full of beauty of human movement. I love ballet!  
Dance pictures wastn so good in quality as i was standing too far from the stage. Well, dance is something you experience truly, by only watching it live. Pictures dont have the "it" thing that only live show has: the magic that goes under your skin. 

I also loved Kuopio. Its my ex-home town, i used to live there. Kuopios market hall with carelian pies from Hanna Partanen and Burtsow´s cafe huge cinnamonbuns  are my must haves every time. It was sunny day, the town was dressed at its best. I took some pics at very early in the morning, so streets are rather empty.

And i have made a little garden too: my radishes are soon teenages and carrots are still tiny babies. 




Kesävinkki: blogi päivittyy verkkaisesti, mutta instagram (klik) ahkerammin. 
Pinterestissä  (klik) on myös pöhinää.
See you in instagram! and pinterest! (klik)

Kesä ja ihanuus! 
Summer and all lovely!


perjantai 27. toukokuuta 2016

Inhimillistä hyvää


Kuulun niihin ihmisiin, jotka pitivät kovasti Maaret Kallion esiintymisestä Ensitreffit alttarilla-ohjelmassa. Ajattelin jo tuolloin, että Kallio voisi tehdä "Ensitreffit elämään"-tyyppistä materiaalia suurelle yleisölle, sillä hänen puheenvuorot ohjelmassa olivat aina jotenkin koskettavia. Kalliolla on myös blogi, mutta tänä keväänä Maaret Kallio julkaisi myös kirjan: "Lujasti Lempeä". 

"Lujasti lempeä" on kirjoitettu takakannen tekstien perusteella "Kyllin hyvän elämän" puolestapuhujaksi. Tämä kaikki kiinnostaa minua, teinhän gradunikin hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Kirja tuntuu erilaiselle, kuin self-help tai itsensä kehittämisen oppaat yleensä. 

Sanon heti kärkeen, että kirja on hyvä! Olen makustellut kirjaa jo jonkin aikaa. Kalliolla on ihana tapa suhtautua jotenkin hyväksyvästi asioihin, kirjan nimi: "Lujasti lempeä"  kuvastaa minusta täysin sekä tätä kirjaa, että Maaret Kalliosta saamaani käsitystä. 

Kirja alkaa hyvin yleisellä tasolla, mutta syvenee kaiken aikaa. Kallio herättelee lukijan aina, kun kirjaan alkaa tottua. Kirjassa käsitellään yksilöiden esimerkiksi tunteita, niiden olomuotoa ja säätelyä, mutta yleisesti voisin sanoa että kirjassa lukijaa herätellään tarkastelemaan ihmisen ja elämän olemusta. Sinun itsesi ja elämäsi olemusta, lempeästi ja lujasti, paljaana kaikesta ylimääräisestä. Hyvänä esimerkkinä kirjan ajatuksia nostattavasta sisällöstä on arjen ennakkoasenteet ja leimaamisen helppous, esimerkiksi näihin lukija kyseenalaistaa käsityksiään. Itse luulin, että suhtaudun asioihin yleensä ilman leimoja ja ennakkoasenteita, mutta lukiessa koin uusia näkökulmia tähänkin asiaan ja yllätyin. 

Kirjasta välittyy riisuva tapa suhtautua ihmisenä olemisen ominaisuuksiin, joka on jotenkin puhdistavaa. Vuorovaikutukseen keskittyvät teemat ovat kirjan mainiointa antia. Kallio (2016, 140) toteaakin, että mielen kannalta vakavimmat haavoittumiset tapahtuvat usein vuorovaikutuksessa: yksinäisyydessä, hylkäämisen, torjunnan ja kohtaamattomuuden tilanteissa. Kirja puhuu kuin ihminen ihmiselle: parantavan kokemuksen voi saavuttaa paremmin lämpimän vuorovaikutuksen kuin kirjan sivujen kautta (Kallio, 2016,140-141).  


Kallio nostaa esiin myös Suomessa vallalla olevan hillityn ja hallitun käytöksen ihannoimisen, missä inhimillisyyttä ja tunteita suljetaan helposti pois (2016, 146). Tunnetason kohtaaminen ja turvallisuus ovat esimerkkejä miten onnistua vuorovaikutuksessa, mutta ennenkaikkea Kallio kannustaa harjoittelemaan kohtaamista ja vuorovaikutusta. Kallion kirjoitustavasta ei voi olla pitämättä, kirjassaan hän kannustaa lukijaa elämään elämää, omannaköisellä tavalla, harjoittelemalla. Jos tämä kirja olisi ihminen, se olisi juuri se ystäväpiirisi lämminhenkinen, suorasanaisen selkeä ystävä, turvalliselta tuntuva ja viisas.  

Voisi melkein sanoa, että koko kirja on laulu, jonka kertosäkeessä kuuluu: älä elämää pelkää. Mielestäni Kallion kirja on lukijalle voimaannuttava melkein  missä tilanteessa tahansa. Tällaisia kirjoja on aiheiden puolesta kirjoitettu paljonkin, mutta Kallio tuo jotain uutta ja raikasta lukijalle.

Kenelle?
No aivan kaikille. Erityisesti ihmisille, jotka eivät yleensä innostu itsensä  kehittämisestä tai self-help oppaista. Lahjana verraton. Voisi sopia elämän evääksi myös valmistuvalle, omaan ensi kotiin muuttavan muuttokuormaan tai vaihtoon lähtevälle. Myös vaikeaa tilannetta elävä saa kirjasta tukea.

Tärpit
Herätteleviä tekstejä on kirjassa paljon. Lauseisiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kirjan lauserakenne on kaunista luettavaa. Suosittelen tutkimaan kirjaa tarkoin ainakin puolen välin paikkeilta eteenpäin.  Siitä eteenpäin kirja saavuttaa huippupisteensä ja jokainen aukeama pysähdyttää takakanteen saakka. "Mitä sanoisi rakkaus" sivulta 158 antaa ajattelemisen aihetta kaikille.

Kirja antaa opastusta miten kohdata päätökset, vaikeat tilanteet ja ihmiset. Kirjaa voi käyttää myös mietelausekirjana: jokaisella sivulla on korostettu lause, jossa on merkityssisältöä moneen tilanteeseen. Jos kirjaa selaa nopeasti, on sieltä helppo poimia satunnaisesti avautuva kohta ja lukea päivän lause. Kirjassa on myö turvaohjeita ikävien tilanteiden varalta. 



Kirjan kannet tuntuvat puuterille ja vanhoille käsille. Kansi on eteerisen seesteinen. Nimi ja kuva nappivalinta. Kirjan jälkeen elämä tuntuu jotenkin puhtaammalta. Siinä sivutaan lähes kaikkia elämään kuuluvia asioita: työtä, perhettä, rakkauden kaipuuta, luopumista, tunteiden muuttumisia ja kaikkea sitä mitä mahtuu elämään. Upea kokonaisuus! 

English:
Sorry dear folks, this book has written in finnish. But i will treat you by telling other things. I tell you that my apple trees are blooming (pics in instagram- i took a a "few"...), i have renovate some old furnitures (one chair is shown in the first pic- i put there new fabric), made some new flowerped and swimmed in the lake! 


Kirja: Maaret Kallio: Lujasti lempeä. Kustantaja: WSOY. 2016. 
Etukansi: Satu Kontinen. Kannen kuvat: Laura Ruohonen. 224s. Saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 


Seuraa/Follow instagram, twitter, facebook

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Few pic with few words / Muutama sana ja kuva



Elämän kauneus on rapiseva maali. Se on kullan häivähdys kuolleessa kukassa.  Puhtaan sininen taivas lupaus uudesta keväästä. 

Life´s beauty is cracked paint in buildings once new. Its a hint of gold in dead flower. a Pure blue heaven, a promise of new spring to come. 



Seuraile/Follow Instagram, Facebook & Twitter 
ps: Mitä sinulle kuuluu? / Ps: How are you doing?

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kupit nurin / Cups circus


Innostuin kuvailemaan kuppeja lattialla. Auringon valossa posliini pääsee aina oikeuksiinsa. Oon vähän ehkä ihastunut tämmöisiin vintagekuppeihin.. Yllä oleva on joku hauska jugend-tyylinen kuppinen ja tuo ruusuinen alla on iso-äidin aikaista sarjaa. Olen niitä onnettomia, jotka kiintyvät perinteisiin ja kokevat jotain elämää suurempaa, mikäli jokin on kosketanut jollain tapaa esi-isää. 

Posliinin ohuus muistuttaa elämän ohuutta ja herkkyyttä. Jotenkin kupit myös rauhoittavat. Niistä juominen vaatii keskittymistä mukia enemmän ja nostaa arjen muutamaa askelmaa ylemmäs. 

Meinasin muuten kirjoittaa muutaman sanan Arabian tehtaan lakkautuksesta, mutta siitä ei tullut muutaman sanan postaus, vaan semmoinen hehtaaripostaus. Jätän sen ehkä julkaisematta ja keskityn esittelemään valoisia kuppeja. Haluaisitteko nähdä tällaisia kuppipostuksia jatkossakin?


ENGLISH:
I got instant urge to take pics of my vintage cups in a sunny floor. Result is somewhat here. Rosy Arabia Finland cup reminds me of my great grand mother, and green is also from same manufacture. The jugend / art nouveau style cup is unknown for me- perhaps someone recognizes: its seems like hand painted? 

I love how fragile the thin porcelain is. Like life. The thinner the cup, the more upper it takes the day. 

I have a crush on vintage cups. I know many of you has it also :) Would you like to see these kind of pics here in future too? =) 




Mukavaa viikonloppua ystävät!
Friends, have a good weekend! 
x
Follow/seuraa Facebook, instagram, twitter

torstai 7. huhtikuuta 2016

Kaunista ja hyvää / Pretty and good


Kesken aamukahvin kuulin eteisestä rytinää ja siellähän tulla tupsahti arpajaisvoitto Runotalosta : tarroja ja voimakorttipakka. Olin kokonaan jo ennättänyt unohtaa, että osallistuin tähän arvontaan. Pieni paketti oli söpö ja teksti paketin päällä osui sopivasti juuri tähän ajankohtaan.

Nykyään kun tulee niin hirvittävän vähän paperista postia, tällainen todella ilahduttaa. Avaaminen oli viipyilevä, ihana kokemus. Ehkä se tuli siitä, että lähettäjä on laittanut sydäntä peliin tätä tehdessään. Nappasin näitä kuvia samalla ja ajattelin tässä, että tilanne vaatii nyt blogipäivityksen. Instassa jo innostuinkin. Tällainen posti muuten on varmasti erityisen ilostuttava yllätys jollekulle, joka kaipaa vähän zemppiä elämäänsä.

Yllätykset eivät loppuneet paketin kanteen, vaan avatessa paketin kerroksia, tuntui kuin olisin puutarhapolulla, jossa joka askel vie lähemmäs salaista puutarhaa ja uusia yllätyksiä. Kahvi jäähtyi ihan rauhassa kuppiin.


Paketin kerrosten alta paljastui polku omaan sisäiseen puutarhaani. Luovuuden ja hyvyyden ytimeen. Inspiroiduin ja tulin heti hyvälle tuulelle. Yksi kauniimpia paketteja, mitä olen tähän mennessä saanut.  Kortit ja tarrat ovat hienoa materiaalia, näitä tykkää pitää erityisessä paikassa ja käsitellä ajatuksella. Jännittävää, miten erilainen fiilis näistä välittyi esimerkiksi yhteen toiseen korttipakkaan verrattuna, jonka olen joskus hankkinut. Näissä on jotenkin silkkimäinen tunne.


Runotaloa (klik) olen seurannut muuten aika alkuajoista lähtien, mutta nyt löysin sen uudelleen ja hämmästyin mitä kaikkea mielenkiintoista Sari on puuhannut: voimakorttipakkoja tulee tiuhaan tahtiin uusia (jopa parin kuukauden välein!) ja voimapuutarha on aivan oikeasti olemassa. Intohimoa tekemiseen on.  Lämmin kiitos, Ihana, valloittava Sari ja kukat! 

ENGLISH:
I was having my morning coffee, when i heard noises in my front door. There was a cute little packet- i won this at PoemHouse´s lottery. Packet was among the cutest packets i have got so far. It included also that green branch. The packet included power deck of flower happiness cards and some stickers too. The wrapping was almost like stepping in the garden path and notice all kind of prettiness  everywhere. Opening this packet with all its layers, was like walking the secret path to my own inner secret garden. Where the creativity and happiness lays. I got really happy and creative mood today and decided to show you these here, as i got little bit excited in the instagram too.. 

I have followed Sari´s blog PoemHouse, as far as it began. Lately i discover it again when i attended this lottery, i was amazed about all kind of interesting stuffs and products Sari has made, and the card decks changes quickly (even like every 2th mont), and the power garden really exist there. This reflects the passion of doing, and it shows! 

Ei ole yhteistyöpostaus, ei maksettu mainos. Vain inspiraatioksi ja iloksi muillekkin. 


Good morning! Good day! 
Like/Tykkää Facebook, instagram, twitter  
x