torstai 30. syyskuuta 2010

Minne katosi päivät...



Jaahas joskus katoaa päivien ohella näemmä myös blogiteksti.. ei siitä sen enempää, pistetään uutta tulemaan. Viime postauksesta onkin sen verran aikaa, että nyt on aika luoda tänne jotain uutta. Aika tuntuu kuluvan niin nopeaan, että kuukaudet tuntuvat vain viikoilta ja viikot päiviltä..ja ei sitä huomaakkaan miten kauan aikaa on mennyt ennenkuin havahtuu ja huomaa asian. Siksi kaivoinkin esille tuon mintunvihreän ajanraksuttajan! Mintunvihreä on turkoosin ja sinisen sekä valkean ohella muuten lempivärejäni. Ne käy niin hienosti ruskean murrettuihin väreihin. Oikeestaan melko monikin väri puhuttelee.. Ajan kuluminen liian nopeasti ei tunnu niin huonolta, kun mintunvihreä kello raksuttelee verkkaisesti.. Ajan kulumisen huomaa puista. Nyt syksyllä olen taas suunnittelemassa ensi kevään puutarhapuuhia. Unelmieni puutarhassa yhdistyisi muumit, salainen puutarha (se kirja), englantilainen ja ranskalainen tyyli ja suomalaisuus. Ripauksella japanilaisuutta myös. Siellä olisi kivimuureja, patsaita, lähteitä ja ehdottomasti orangeria. Saahan sitä unelmoida..? ja ainakin jasmiini! vai mitä mieltä olette tästä japanilaisen puutarhan jasmiinista?=) menestyisiköhän suomessa...

 Tästä jasmiinista tuli mieleen Vincent Bakkumin taideteokset. Ne ovat todella upeita! Kaunista värien käyttöä, sommittelua ja tyylikkyyttä. Mitä elämä olisikaan ilman värejä ja taidetta!



tiistai 14. syyskuuta 2010

Syksy saa ideat versoamaan..

..ja vähän muutakin kuten kuvasta voi päätellä. Ajatella, tänä syksynä ilmaantui orvokkeja kuin itsestään pihamaalle. Ei ole ollut kahteen vuoteen orvokkeja, mutta varmaan edellisten siemenistä olivat nämä sitten versoneet! ja näitä oli paljon. Eikö syksy olekkin omalla tavallaan mukavaa aikaa! En tykännyt aiemmin syksystä ollenkaan. Ajatus märistä keleistä, harmaudesta, pimeydestä ei tuntunut ollenkaan mukavalle ja jo heinäkuussa haistelin syksyn enteitä otsa kurtussa: eikai jo kohta ole syys? Mutta parina viime vuotena syksy on saanut uuden käänteen. Siitä on tullut minulle yhtä tykättävä vuodenaika kuin keväästäkin, tuosta kaikkien aikojen suosikistani. Syksyllä on mukavaa laittaa kumpparit jalkaan, ja vaihdella sateenvarjoja ja hyppiä lätäköihin. Joka vuodenajalla on omat tuoksut, tunnelmat ja juttunsa. Elämä kulkee samoissa sykleissä kuin vuodenajatkin. Viikonloppuna rentoilin sen minkä syksyn puutarhapuuhista ehdin.. Seurana hyviä lehtiä, joista Voi Hyvin on tullut yhdeksi suosikeistani. Viime numeron luin erityisellä mielenkiinnolla. Voin suositella! Myös syksyinen omenajälkiruoka, johon tulee omenaa, korppuja ja marjoja ja joka laitetaan sitten uuniin muhimaan sopii näille säille täydellisesti. Nautin sen aina kaurakerman kanssa ja tietysti mummon lautaselta, jolloin elämä on heti hieman turvallisempaa ja mukavampaa. Laitankin tähän pari kuvaa syksyisesta viikonlopusta tunnelman tekijäksi. Ajattelin kirjoittaa siitä kuinka syksyn lehdet peittävät alleen tulevan kevään versot ja ideat, mutta päädyinkin kertomaan siitä kuinka syksykin versoaa uutta! Orvokki sai mieleni muuttumaan!
ja omenapuussa oli yllätys jota kesällä ei huomannut!......