sunnuntai 5. helmikuuta 2012

like a whisper from the past




Kaivelin vanhoja valokuvia. Mielipuuhani jo lapsuudesta saakka. Olen aina ihmetellyt mikä niissä vetoaa. Olen kehittänyt monia ajatuksia kunnes taas keksin yhden: Kuvissa ihmiset ovat omana itsenään, ilman mitään ylläpidettyä roolia. Parhaimmissa vaatteissaan tottakai, mutta ilman mitään sen ihmeempiä hymyjä. Siitä kai johtuu ilmeiden totisuuskin. Hymy ei ole väkinäinen. Se on kuin kuiskaus. Vanhoissa pahvikuvissa ihmiset vain ovat. Ne ovat hetken välähdys. Nämä kuvat ovat omista kätköistäni. Monta kertaa katsottuja.. olisivatko he arvanneetkaan pääsevänsä joskus blogiini, vuosisadan kuluttua? elämä on jännittävää. Katsoa silmiin sadanvuoden takaa ja ajatella mitä hän on tehnyt juuri sinäpäivänä, millaista elämää elänyt.. ovatko haaveet ja unelmat toteutuneet.. Ja miten kauniita kuvien takakannet ovat! Valokuviin liittyi vuosisadan alussa monta uskomusta. Nekin ovat mielenkiintoisia tarinoita. Koska niihin lakattiin uskomasta? 

I was looking through some old photographs. There is always been something inspiring about old photos, i have liked those since my childhood. I always think about different things while looking those.. Now i had also a new tough- in these pictures people are only themselves, they don´t have any mask or pretended smile or something, they just are. If there is no smile, they didn't try to make it. its like only a little whisper in the lips. Here are some pictures that i have. They are finnish and i think they are around 1900-1917. I think photography in those days is truly belle époque. There are also some interesting myths about photographs back in early 1900..but when we stopped believing those stories? 





19 kommenttia:

  1. Ja ajatteles mikä erikoishetki elämässä tuo kuvaus oli, ei niitä otettu joka päivä!
    se oli juhlava ja harras, panostettiin koko päivä matkaan, siistiin kierkkopukuun pukeutumiseen, siihen, että hiukset oli hyvin, viikset vahattu...

    Nyt me mennään ja räpsitään digikuvia hullun lailla, katsotaan läpi...pois...pois...pois..ok...pois...

    Mitä muistoja meistä jää??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta. ei ainakaan niin kauniita kuvia kuin noi vanhat on :D noi on niin upeita takapuoleltakin.

      Poista
  2. Minulla on iäkkäiden vanhempieni luona vanha matkalaukullinen sukukuvia ja kirjeitä,rakkauskirjeitäkin.Olen ajatellut kehystyttää pari kirjettä ja isäni käsinkirjoittamia sävellyksiä(oli aikoinaan kuoronjohtaja toiselta ammatiltaan)ja laittaa ne vaikka makkariin seinälle.Saisi ne jotenkin eläväksi tähän päivään.Kävin äskettäin sota-arkistossa(virtuaalisesti)ja löysin ja tulostin kaatuneen omaisen tiedot pojilleni(opiskelevia nuoria siis).Isäni eno kaatui 19-vuotiaana pioneerina Mälkiän sululla(Lappeenrannassa).Sieltä löytää ehkä kadonneita tarinoita,toteutumattomia unelmia.Miten monta unelmaa,tulevaisuutta nuo turhat sodat vievätkään...Ajattelen,että tuntemalla menneisyyttään ihmisenä,kansana,maapallolaisena voi ehkä oppia tekemään viisaampia ratkaisuja tulevaisuudessa.Ehkä.Jos muistaa ja oppii...Jäin miettimään Pepin lausetta "Mitä muistoja meistä jää?"..niinpä.Tällaisia ajatuksia lähti rönsyämään vanhoista valokuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oo! noita on upea lukea ja palata tunnelmiin.. sodat kyllä tuhoaa paljon. ihmisten mukana menee myös toteutumattomia asioita jotka vaikuttaa sitten kaikkiin muihinkin.. tuo sota-arkisto onkin mielenkiintoinen juttu! pitäsköhän itsekkin alkaa tutkia..
      upeaa että tämä kirvoitti näin ajatuksia!

      Poista
  3. kiitos kaunein onnettoman suharin avustamisesta, nyt onnistuin jotain napukoita painelemaan jospa se nyt korjaantuisi. Valokuvat on niin hurmaavia, ompa ihana olla täällä rentoutumassa pitkästä aikaa.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) ole hyvä ,mut en tiedä oliko minusta juuri mitään apua :D
      mukavaa että tämä paikka rentouttaa. Se on hienoa kuulla! :)

      Poista
  4. Amazing Vintage photos, I like it!

    Kisses.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat valokuvat ovat todella aarteita ja joita katsoo aina yhä uudelleen ja uudelleen samalla virtaa ajatukset niiden tarinoissa.
      Katsoin ensimmäistä kuvaa, josta tuli äitini mieleen hän oli silloin päälle 20 vuoden, ilman hattua ei lähtenyt minnekään. Meidät lapsetkin puettiin aina mielestäni kauniisti, tyyli silloin erilainen.
      Hyvä kuitenkin jatkoin sitä samaa omienikin lapsieni suhteen.
      Nuoruudessani katselin myös äitini kauniita puuterirasioita huulipunia no ne olivat tosi punaisia, mutta hylsyt ja rasiat olivat kauniin mielenkiintoisia, samoin laukut kengät sekä käsineet..oijoi rakkaita ja ihania muistoja jäin tähän ajattelemaan muistoja<3
      Kuulehan, olen näyttänyt kerran blogissani valokuvia ja yksi vanha meriaiheinen kuva oli erään katselijan mieleen. Hän laittoi minulle yli puoli vuotta postia, koska olisi välttämättä halunut sen kuvan itselleen. Minulle se kuva on myös tärkeä, se on äitini veljen lähettämä äidilleni meriltä aikoinaan kauniine käsialoineen.

      Kuvasi ovat todella kauniita, joita katsoo hyvin mielin ja nyt tässä samalla, kun ne tässä ennen tätä kirjoitustani katsoin ovat myös niin valtavan kauniita sykähdyttävän mielenkiintoisia...ja samat ajatukset on minullakin Pariisista<3

      Mukavaa alkanutta hyvän mielen päivää sinulle:)

      Poista
    2. Sirkka: mun on pakko käydä katsomassa se meriaiheinen kuva sun aiemmasta blogista!!! oliko siinä joku ihminen? minä luin joskus, että kuvaa katsellessa voi tulla muisto entisestä elämästä että on jotain tuttua siinä kasvonpiirteessä tms. maisemassa :) hurjan mielenkiintoista! kuva voi kosketta.
      Samoin kuin sinua että tuo sulkahattutäti kuva tuossa ylhäällä- upeaa!
      mun on kyllä nyt nähtävä tämä sinun merikuva :)

      Poista
  5. Nice Post. Richard from My Old Historic House.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, meriaiheinen kuva on blogissani torstai 18.kesäkuuta 2009:)
      "Purjevene on uppoamaisillaan ja miehet soutavat myrsky yössä!"

      Poista
  6. Hienoja kuvia. Minä olen aina myös tykännyt vanhoista kuvista, ja niitä löytyykin kotoa (kun on niin vanha, että tulee näitä "perintöjä... jollei muuta, niin rättejä ja kuvia ;) Aika monissa kuvissa harmittaa, että niihin on piirretty tuo risti pään päälle merkiksi, että ihminen on kuollut.

    Ja tuo pohdiskelu on just ihaninta. Miettiä, että mitä se elämä on ollut, mitä ihminen on tuntenut, ajatellut jne. Mä just viime yönä töissä sanoin, että olen ihan väärässä paikassa töissä, tehosairaanhoitajan ei kuulu miettiä ihmistä sen syvempää - mua aina kiinnostaa, nimi (ihmisillä on ihan uskomattomia nimiä ;) ammatti (mitä ihmeellisimpiä töitä ihmiset tekevätkään!) ja asuinpaikka ja niiden nimet - ja osoitteet. Uteliaisuus liittyy ihan katujen ja kylien nimiin.. Että "ihanko oikeasti on tuollainenkin paikka" - Ei taida ihan hyvin mennä mullakaan :) Viime yönä potilaani oli vanha rouva, ja miten mielenkiintoista tarinaa hänellä olikaan vanhoista ajoista, harmi että olin liian kiireinen toisen huonokuntoisen kanssa.

    Linkitin sut ihan syystä, että rakastan kaikkea erilaista, rohkeaa, kauniita kuvia jne. Ja täältä löytyy aina sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eliisa! upea miten pitkä viesti! mä tykkään näistä pitkistä tarinoista!!! :)

      ristin piirtäminen on erikoinen tapa näin nykymittapuusta katsoen. toinen mihin olen myös tärmännyt on, että kuollut leikataan kokonaan kuvasta pois- varsinkin jos siinä on useampia henkilöitä samassa kuvassa.. se on jotenkin erikoinen fiilis katsoa kuvaa josta on tarkoin ja harkityin viilloin poistettu tarkasti joku ääriviivoiltaan pois. ja ihan sen takia että on sattunut kuolemaan..

      Pysähtyminen ja aika on se suurin haaste aina noissa.. moni juttu jää sitten pois kuulevilta korvilta..

      kiitos linkityksestä! mä menenkin oitis katsomaan sun blogia! kiitos!

      Poista
  7. Ihanat kuvat sinulla, näissä vanhoissa on kyllä sitä jotakin! :)
    Mukava, kun olit raapustanut kommentin, näin sitä löysi tännekkin. Ja kiitos vielä mukavista sanoistasi. :)
    Taidampa lähteä kurkkimaan, mitä kaikkea kivaa blogistasi löytyykään.

    Mukavaa viikkoa!

    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Riikka!
      kivaa kun löysit tiesi tänne :) sun blogi vaikuttaa oikein hyvälle :)

      samoin sulle :)

      Poista
  8. Very sweet! Vive la Nostalgia!

    xxxkarin

    VastaaPoista

*
Kiitos viestistä ja visiitistä.
Je vous remercie de votre visite et commentaires.
Tack för besöket och kommentera.
Thank for your visiting and commenting.
*