keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Muuan matkakirja. Some travel book.


Kirjoita muistokirjoitus tai omistuskirjoitus kirjaan, se jättää aina jäljen. 
Myös niihin kirjoihin, jotka jäävät itsellesi. 


Kevät on liikkumisen, paikanvaihdoksien ja uuden luomisen virtaa. Vuodenkierto on vasta alussa ja tämän kunniaksi esittelen kirjan, joka herättelee lukijaansa havainnoimaan itseään ja ympäristöään, sekä toimii ajatuksien ja kaukokaipuun herättelijänä. Anneli Vainion kirjoittama kirja: "Eksyvä löytää: Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä", sopii kevätlukemistoon. 

Kirjan sivuilta avautuu polku, joka vie lukijan mukaansa maailman eri kolkkiin. Matkustetaan ja lähdetään. Mennään kävellen ja junalla. Matkallaolon osa jopa ihan arkisistakin matkustustavoista saavat Vainion käsittelyssä uutta nostetta. Kirja on tuore: se ei ole perinteisen oloinen matkakirja. Kirja on jännä yhdistelmä kirjailijan omia kokemuksia, historiallisia yksityiskohtia ja matkalla tehtyjä havaintoja. Se yhdistää pieneen muistikirjaan tehtyjä havaintoja matkojen aikana, ja esittelee uusia tapoja suhtautua ja olla. Kirjaa lukiessa ei pitkästy.

Kirja: Anneli Vainio. Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä. Julkaistu 2014. Kustantaja: Kirjapaja.Kansi: Katja Kuittinen. 212 s. Saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tämä kirja kannattaa lukea, jos on lähdössä kohtakkoin jonnekkin retkelle tai sitten suunnittelee jotain matkaa. Kirjaa lukiessa nousee matkakuume. Tämä kirja nostaa tuntosarvet pystyyn, herättää matkaajan aistit ja havaintokyvyn. Kultuurisia näkökulmia ja kirjailijan omaa pohdinnan virtaa on mukaansatempaavaa lukea. Kirjassa vuoropuhelevat Vainion omat matkakokemukset ja historiallisetkin tapahtumat. Pidin kummastakin teemasta: Vainion omien matkakokemusten kerronnallisuudesta ja kokemuksista, mutta myös historiallisten, joskin vähemmän tunnettujen, maailmanmatkaajien edesottamuksista (mikä uskallus ja heittäytymisen taito noilla historian matkaajilla on ollut!) Jälkimmäiset olivat mukavia mausteita: on jännittävää kuulla miten 100v sitten joku on ottanut ja lähtenyt kohti tuntematonta ja pärjännyt kuka mitenkin. Samoin sinä ja minä voimme lähteä ja uskaltaa: matkanteko on muuttunut paljon helpommaksi, kielimuurien karisimisesta puhumattakaan. Matkasta ja matkalla olosta puhuminen on kiintoisampaa kuin turismista puhuminen. Sanoissa on omat nyanssinsa, tässä kirjassa puhutaan nimenomaan matkustamisesta ja matkallaolosta. Vainion omat kokemukset eri matkustustavoista, kuten talonvaihdosta, on hyvin inspiroivaa luettavaa. Vainiolla on kyky havainnoida asioiden erilaisia puolia. Yhtälailla kun kirjassa puhutaan lähtemisistä ja matkallaolosta, puhutaan myös maailman eri paikoista, paikoillaan olosta ja kotiinpaluusta. Mukana myös vähemmän tunnettuja anekdootteja.

Anneli Vainion kirjoitustyylistä voisi päätellä, että kirjailija itse on niitä matkailijoita, joihin törmää kun vähiten odottaa, niissä hetkissä kun vaihtaa virkistävän sanan tai pari jonkin tuntemattoman kanssamatkaajan kanssa. Vainio on kirjailija, sekä lääkäri, joka asuu Ranskassa. Kirjailija-lääkäri-matkailija yhdistelmä on mehukas.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin Jotain sinistä blogissa.
Vainio on kirjoittanut myös aiemmat kirjat: Kotini on linnani 2009 ja Kastanjavuoren kylä, 2011. Nämä kirjat ovat lukulistallani, sillä Eksyvä löytää oli niin mainio lukukokemus!



English edit: Finnish Doctor and author Anneli Vainio, living in France, has written some excellent books, this one was about traveling, and travels. I think Vainio´s books has not been translated in english or other languages, but keep in mind: i can recommend, Vainio writes well and interesting way, i was amused by reading this book!


Kirja herättää keskustelemaan matkustamisesta. 
Mikä matka sinulla on jäänyt mieleen? minne haluaisit matkustaa? Oletko enemmän maailmanmatkaaja vai viihdytkö kotona? 
*
Matkoja on monenlaisia, mielenkiintoisimman matkan ihminen käy ehkä itsensä kanssa. 
There´s a lot of different travels, but the most interesting travel is the one, thet you travel whit yourself. 
*
Voit olla mun kamu instagramissa, facebookissa ja twitterissä.
Be friend on instagram, facebook or twitter



tiistai 17. helmikuuta 2015

Valoa elämään / new light


Olen tyhjentänyt ja siivonnut kaikenlaista viimeaikoina. Läppärini kuva-albumeita en ole muistanut aikoihin päivittää ja pitää siistinä, mutta nytpä tein pientä ryhtiliikettä silläkin alueella. Löysin samalla nämä valopallerokuvat. Kevään valo ja energisyys on tarttunut, kaipasin jotain vihertävää tänne blogiin päätyen tarjoilemaan teille lähes kokonaisen metsän. Sitä tarjoilen sinulle näillä loppukesän kuvilla. Luonnon voi tuntea kuvistakin: koivun pinta, metsän äänet ja hiljaa heiluvat oksat. Hetken kauneus.

Miten ihanaa olisi pitää kaikki siistinä ja järjestelmällisenä, miten paljon se lisäisi hyvinvointia, säästäisi aikaa ja hermoja. Miksi ei vain tule tehtyä? Samaa ajattelin joulun tienoilla kun huomasin, että gradun kanssa elämääni oli hiipinyt päivittäinen suklaapatukka tai kaksi. Aina löytyi "hyvä" syy palkita itseään suklaalla: "onhan se vain pieni dacapo tai pätkis, kyllä mä oon tän ansainnut". Aikani kärvistelin suklaanhimoissani, mutta nyt voin sanoa, että tiukkuus on tuottanut hedelmää! Vaikka muutama viikko olikin tosi vaikea ja olotila lähenteli kiukuttelevaa viisivuotiasta, tai kahvintuskaa potevaa arjen kriiseilijää, selvisin siitä kunnialla. Nyt voi sanoa, että olen ollut ilman suklaapatukoita joulukuusta tänne saakka. Ihan jouluna söin kyllä konvehteja, sillä joulunpyhät 2-3pv ei nakkaa ketään ojaan. Aion myös jatkaa samalla linjalla. Sama ajatus pätee varmasti myös kaikkeen arjessa: jos läppärin tiedostot on sekaisin, miksi ei vain alkaisi pitäämään niitä järjestyksessä? Aivan samaa itsensä kouluttamista sekin lienee, kuten päivittäisestä suklaastakin vierottuminen. Voin kertoa, että ilman päivittäistä suklaanhimoa on paljon kivempää olla. Tänä keväänä aion keskittyä olennaiseen, pitää kurssin kutakuinkin vakaana ja katseen päämäärässä. 

Nauti päivistäsi, tee niistä mielekkäitä parhaasi mukaan, anna menneiden ja tulevien olla, taita uusi oksa maljakkoon ja hymyile. Jos tahdot muutosta, olet kaiken sen arvoinen.

I noticed that i haven kept my laptop files tidy and organized in ages. But when i was looking through  my old files i found these light ball pictures that i captured last summer. I wanted to put something greenish here so i ended up having almost whole forest here: You can almost feel and see the Finnish birch trees and forest sounds.

How wonderful it would be to keep everything organized: how much effort and bad mood it will reduce.. and i have been thinking why not to keep it organized? When i was writing my thesis, i was noticing that i had a habit to enjoy 1-2 small chocolate bars daily. Always whit good excuse, of course: "its only little bars, and i have been so effective today...". After i was noticing my hook up whit those bars, i quit and i must admit: couple of weeks i was like angry 5-years old or coffee-holic whitout a change to get any coffee.. but after that, things get better and now its almost 2,5 month whit out any chocolate bars or candy. Hooray! I feel good, i didnt like my daily lust for chocolate bars.. anything is possible. 

Make it happen, enjoy your days, put a new flower in the pot and smile. If you want changes, you are worth of all that.  


Seuraa mua/ Follow me in Instagram / Facebook / Twitter.