tiistai 15. syyskuuta 2015

Kirjeitä Tovelta. Letters from Tove Jansson


Sain jo aikapäiviä sitten käsiini Kirjeitä Tove Janssonilta- kirjan. Kirja on valikoima Toven kirjeitä läheisimmille ihmisille, mikä on hauska ajatus. Kirjeen välityksellä on toisinaan helpompi olla läheisempi ja paljastavampi, kuin puheen kautta. Tämä voi myös korostua entisestään, kun kirjeen saajana on läheinen. Niinpä kirja on jo heti kärkeen sellainen, että lukijana tuntuu miellyttävältä tarttua tällaisen monipuolisen taiteilijan kirjekokoelmaan. Kannen kuvavalinta on nappi juttu.

Minusta parhaat kirjat ruokkivat ihmisen parhaita puolia, häivyttävät huonoja, sekä luovat luottamusta tulevaan. Mielestäni Kirjeitä Tove Janssonilta vastaa näihin hyvän kirjan määreisiin. Kirja onkin jaksoteltu sopivasti aikajärjestykseen saajojen mukaan: perheelle, tai erikseen Toven äidille tai isälle, Elisabeth Wolffille, Eva Konikoffille, Atos Wirtaselle, Vivica Bandlerille, Tuulikki Pietilälle, Maya Vannille sekä Åke Runnqvistille. Jaksoittelu toimii ja antaa pienen viitteen ahkeran kirjeiden kirjoittajan maailmasta.

Kirjassa eletään nuoren Toven matka aikuisuudesta vanhuuteen. 1930- luvun Tove on nuori taiteilija, joka pohtii elämää, työtä ja havainnoi ympäristöään terävästi. 1940-luvulla hän kirjoittaa paljon sodasta, ristiriitaisuuksista, ja on hämmennyksissä omista "tendensseistään", kuten hän itse kirjoittaa. 1940-1950 taitteen jälkeen alkaa hahmottua oman itsensä vakiinnuttanut Tove, joka on kasvanut omaksi itsekseen. Eri elämänvaiheissa hän kirjoittaa tässä kirjassa eri ihmisille, jotka sopivat sen hetkiseen maailmaan. Eva Konikoffin kirjeissä hän kaipaa paljon Eva-ystäväänsä ja pohtii oman itsensä sisältöä ja muotoa, kunnes 50-luku vie pois ahdistusta (osin sodan loppumisen myötä). Mielenkiintoista on läpi vuosien, erityisesti 30-luvulla ilmenevä tahtotila tulla onnelliseksi. Sehän meitä nykyäänkin pohdituttaa paljon: tulla onnelliseksi, rakastaa, olla rakastettu ja saavuttaa ammatillista täyttymystä. Kirjeiden sisältö on monipuolinen, aikaa ja kirjoittajan sisäistä ja ulkoista maailmaa heijastava. Lukijalle on ehdoton rikkaus päästä tutustumaan henkilötasolla erilaisissa elämänvaiheissa eteenpäin menevään ihmiseen- tämä on erittäin ajankohtaista juuri tässä maailmassa, jossa nyt elämme. Kirjeistä välittyy selviytymisen, elämän ja onnellisuuden teemat, jotka ruokkivat myös lukijan elämänvoimaa. Ikäänkuin Tove henkilökohtaisesti osoittaisi, että katso nyt, minäkin olen mennyt pääkylmänä eteenpäin, tule sinäkin perässä. Ammatilliset pyrkimykset, yksityiselämä, yhteiskunnalliset tapahtumat- kaikessa on meille kaikille tarttumapintaa ja samaistumisen, myötäelämisen mahdollisuuksia.

Kaikkein antoisinta sanoisin olevan arkielämän kuvaukset, saarelaiselämän rytmit, työtelijäiden päivien kulun seuraaminen, sekä Toven tapa hahmottaa ja kokea päivittäisiä asioita. Varsinkin henkilökuvaukset ovat parhaimmillaan huippuja, katsokaapa vaikka Atos Virtasen tai ranskalaisen kodinhoitajan kuvaukset, tai desinfioijasta (ilmeisesti lutikoiden tms. desinfioija) kertova kirje!  Konikoffille kirjoitetut olivat huikea läpileikkaus mielen ja maailman tiloista, elämästä ja löytämisestä. Tämä osoittaa sen, että Tove on upea kirjeiden kirjoittaja!

Kirjeitä lukiessa herää kuitenkin pakosti mieleen se, että Tove voisi hyvinkin siepata jonkun kirjeen kirjan välistä ja rutistaa käpäläänsä, mikäli kirjeen saaja tai kirjoittaja olisi nykypäivänä läsnä. Kenpä tietää? Kirjeissä usein toistuukin pyynnöt että hävitä kirjeeni. Onneksi kirjeitä ei ole kuitenkaan kadotettu. Vaikka Tove rajoittikin yksityisyyttään, antaa hän kirjeiden myötä maailmalle kuvan kaikista mahdollisista ihmisen elämäntaipaleen hetkistä: onnistumisista, epäonnistumisista, vaikeuksista, katumuksista, tuskista ja kipupisteistä, kuin rakkaudesta ja kaikesta siitä hyvästä mitä varten ylipäätään synnytään. 

Kirja: Kirjeitä Tove Janssonilta, toimittaneet Boel Westin & Helen Svensson. Kustantaja: Schildts & Söderströms. Suomennos: Jaana Nikula & Tuula Kojo. Kannen suunnittelu: Emma Strömberg. Arvostelukappale. Julkaistu myös ruotsiksi. 

Kirjan kirjeet ovat kasvutarina, maailman muuttumisen sekä ihmisen sisäisen tilan kuvaus, upea kirja jonka kirjeiden sisällön ja sanoman voi tavoittaa kuka vain, missä vain, milloin tahansa. Kirja ei vanhene koskaan, tämä on teos jonka toivottaa elämänsä kirjahyllyyn avoimin käsin. Kesäillat, talvipäivät, Toven kirjeillä on aina aikansa ja paikkansa.

Sain tutustua kirjaan digitaalisena, mutta kaipasin käsiin jotain konkreettista ja niinpä hain kirjaston kirjan joka näkyy näissä kuvissakin. Luin kirjaa järviveden äärellä, tuulen suhistessa rantapuustossa, ja etäisten lokkien äänissä, jota säestää hiljainen tuulikello. Kirja muuttui tässä miljöössä ajoittain lähes äänikirjaksi luontokuvauksien suhteen. Ajoittain tuntui kuin kirjeet olisikin tarkoitettu juuri minulle, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Tämä seikka kertonee sen, että kirjeet jotka tähän kokoelmaan on valittu, ovat juuri sellaisia jotka sopivat kaikille niitä lukeville.

Miten te, rakkaat tuntemattomat siellä ruudun takana: tykkäättekö enemmän painetusta kirjasta kuten minä, vai onko digitaalinen kivempi? Kirjekirjan jälkeen elvytin muuten vanhan harrastukseni: kirjeenvaihdon! Olen kirjoittanut jo kaksi kirjettä. Millaisen kirjekokoelman sinä jätät jälkeesi?


Ylläoleva sitaatti: Tove Janssonin kirjeestä Eva Konikoffille 1. lokakuuta -47. Kirjeitä Tove Janssonilta, s. 216.


All you lovelies may have noticed my intrest of Tove Jansson and her art. Well, i was thrilled when i heard there is a new book made from her authentic letters. The "little" i know of Tove Jansson´s life and works, i was more than happy to get the chance to read some of her letters.

The book was an excellent overview of Tove´s life starting as a young lady, reached the adulthood and in the end, the very last years. I may say its a book from life and all the forms and changes that comes through the years, as well as an growing story of someone once lived. Its so full of interesting happenings, stories of daily life and people, as well as working habits, and most of all, the stories of writers inner world. It´s fascinating to reach a little bit of that life cycle: in the early years 1930´s there is a young lady whos aiming to be happy, creating beautiful art and are sensitive to surroundings. In the 1940´s letters includes a lot of thinking considering war, all the unfair things towards humanity,  and a lot of analyzing about the writers inner space. During 40´s and 50´s the artist gain fame and stabilized the life, conquering troubles and clear the picture of who her really is.

As a reader point of view, its marvelous to reach a little bit of the life that is once lived, whit all the possible sources of joy, happiness, hurts, unfairness, troubles and pains and see that there is a possibility to go on, no matter what happens. There is always a place and time for these universal letters that is picked in these covers, touching all readers in all ages. I really loved to spend time whit this book, its one of those books that you want to put in your bookshelf of life whit a warm hart.



"Kesti kauan ymmärtää, että ihmisen pitää olla tie, ei päämäärä" 
(Westin & Swensson; Tove Jansson kirjeessä sivulla 174).  

Seuraa mua myös/ Follow me also: Instagram Facebook (klik)