perjantai 12. elokuuta 2016

Pöytä / Table


Joskus suunnittelu kestää kauemmin kuin toteutus. Näin kävi minulle pöytäni kanssa. Suunnittelin  entisöintiä vuosia, mutta sitten aukesi purkin kansi. Ylläoleva kuva otettu ensimmäisen maali kerroksen aikana.

Kaikki sukupolvet olivat tehneet siitä mieleisensä, kunkin aikakauden värein ja käyttötarkoituksin. Kirjoituspöytänähän tämä alunperin oli ollut, sitten kukkapöytänä ja ulkopöytänä, välillä minunkin koulupöytänä.

Pöytä on alunperin ollut tummaksi lakattu, sitten päälliseksi ovat tulleet punamulta, helmenharmaa ja lopulta 70-luvun taitteen reipas vihreä. Haaveena oli palauttaa pöytä tummaksi ja lakata uudelleen. Noh, kaikkien paksujen maalikerrosten irroittaminen oli vaikeaa ja kuumailmapuhallinta huristelin aikani kunnes näin Pömpeli-blogissa samanalaisen pöydän ja innostuin ajattelemaan pöydän käsittelyä uudella tavalla: Keep it simple!

Pieni haaveri pöydälle oli tullut 60-luvulla, jolloin siitä oli sahattu jalat virtaviivisen ja matalan muodin mukaan. Pelastin hieman ulkomuotoa tekemällä jalkoihin viimeisen palleron alle jatkopalat, jotka veiselin puukolla, kumivasaralla sekä hiomapeperilla pöytään sopivaksi.   Mitäpä tuumaatte, onnistuinko tässä "jatkokappaleen" teossa? Luultavasti jaloissa oli kaksi pallukkaa tai sitten tuo yksi ja sen alla pidemmät jalat, mutta käy tämä nyt näinkin.

Ja tadaa! tässäpä tämä nyt sitten on. 

Sävy on kaoliini, joka on suurinpiirtein vanhahtava sävy. Kirjoitin alunperin muistiin etsiä helmenharmaan vanhanajanan keskiharmaan sävyä, jossa ripaus hanhenmunan sävyä. Hanhea ei tullut, mutta harmaata helmeä kyllä. Ja jotenkin on hyvä mieli: luulen että isoisovanhemmatkin ovat tähän tyytyväisiä.

Mitä tekisin toisin? No, olisin jatkanut entisten maalien rapsuttelua, sillä pinta jäi osin epätasaiseksi.  Tämä näkyy erityisesti kannessa. Ehkä ensi kerralla kokeilen uulan maalia. Mutta tärkeintä lienee, että pöytä ei ole enää aitassa, vaan käytössä. Jokaisen maalin alla pieni pala elettyä elämää.

ps: en yleensä pidä antiikkitavaroiden uudelleenmaalauksista, sillä originaaliulkoasu on usein hyvä. Tässä tapuksessa lähtökohdat oli niin huonot, että päätin antaa mennä.

Kun ostaa maalipurkin, tekee mieli sutia koko maailma kuntoon! 
When you start painting, you wanna brush all world to look better!


English: This table was lonely in the warehouse. After years of "i need to rescue this table"-thoghts, it finally happened: I opened the paint can. 

No more thinking and wondering about how to/not to paint the surface. I realized, every generations has made it look good in their needs: its been in 3 diffrent colors and in the 60s they have cutted off little bit of its legs to get more modern 60s-look. Its orginally dark brown lack, then pearlgrey and in the 70s bright green. I decided to wear it on Kaoline-color. 

What i did more, was having a hammer, knife, sandpaper and little piece of wood: i made there little more original length on the legs, by adding extra piece of wood just under the last bolus.

There were so much layers in table, so i desided to leave those mainly there. Now its all under there, memoirs, fingerprints of past lives. And i think my greatgreatgrandparents are happy to see their table is in use, at it was years ago. 

Seuraa/follow: Instagram, twitter, facebook.

10 kommenttia:

  1. The table turned out beautiful, I love the color you chose :)

    xx,
    Sara

    VastaaPoista
  2. Hei suudella . On hienoa antaa uuden elämän pöytään ... se on tullut perheenjäsen kaikki muistoja se harjoittaa .
    Iso hali
    Giac

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, im happy, its my favorite now.
      hugsss!!!

      Poista
  3. The table's many layers are so beautiful story!
    I love the legs very much :))

    akiko

    VastaaPoista
  4. Olet onnistunut jalkojen jatkamisessa hyvin!
    Väri on kaunis :) Vanhoissa huonekaluissa on juuri tuota vahamaista punaista "maalia" ja sen pois saaminen on todella haastavaa. Siksi meidän pirinpöytä on edelleen punavihreänruskea :)
    Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! kyllä minä tätä vatuloinkin, että miten toteutan. En sitten lopulta enää malttanut olla tekemättä edes jotain :D
      Joskus parasta on jättää maalit vaan ennalleen, niinkuin teidän pöydässäkin (muistelen, että jossain sun postauksessa näin semmoisen hyvännäköisen maalipinnan mitä kuvailit)
      Tästä lähtee hyvä syksy itse kullakin :)

      Poista
  5. Ihana poyta! Just mun tyylia! Meilla ei talla hetkella ole mitaan poytia kun ei tiedeta muutetaanko taas tammikuussa. Ma haluaisin maalata kaikki meidan asunnossa valkoiseksi! Yksi Ikean musta kirjahylly menee varmasti pian maalin alle silla aikaa kun mies on toissa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Mullakin alkoi tää valkeamaalaaminen :D Tein kukkapöydän ja mäntyisen tv tason jo valkoiseksi. Ja ihan suoraan lakan päälle. Hyvin on kestänyt toistaiseksi ainakin. Pidän puusta, mutta kellittynyt mänty ei nappaa. Ja tuo vihreä hilsillyt pinta mikä tässä pöydässä oli, ei ollut kovin houkutteleva. Tämän olisin halunnut alkuperäisväriin, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.
      Muutto, siis huh ne on rankkoja! :D zemppiä jo ennakolta, mikäli muutto napsahtaa käsiin.

      Poista

*
Kiitos viestistä ja visiitistä.
Je vous remercie de votre visite et commentaires.
Tack för besöket och kommentera.
Thank for your visiting and commenting.
*