perjantai 12. elokuuta 2016

Pöytä / Table


Joskus suunnittelu kestää kauemmin kuin toteutus. Näin kävi minulle pöytäni kanssa. Suunnittelin  entisöintiä vuosia, mutta sitten aukesi purkin kansi. Ylläoleva kuva otettu ensimmäisen maali kerroksen aikana.

Kaikki sukupolvet olivat tehneet siitä mieleisensä, kunkin aikakauden värein ja käyttötarkoituksin. Kirjoituspöytänähän tämä alunperin oli ollut, sitten kukkapöytänä ja ulkopöytänä, välillä minunkin koulupöytänä.

Pöytä on alunperin ollut tummaksi lakattu, sitten päälliseksi ovat tulleet punamulta, helmenharmaa ja lopulta 70-luvun taitteen reipas vihreä. Haaveena oli palauttaa pöytä tummaksi ja lakata uudelleen. Noh, kaikkien paksujen maalikerrosten irroittaminen oli vaikeaa ja kuumailmapuhallinta huristelin aikani kunnes näin Pömpeli-blogissa samanalaisen pöydän ja innostuin ajattelemaan pöydän käsittelyä uudella tavalla: Keep it simple!

Pieni haaveri pöydälle oli tullut 60-luvulla, jolloin siitä oli sahattu jalat virtaviivisen ja matalan muodin mukaan. Pelastin hieman ulkomuotoa tekemällä jalkoihin viimeisen palleron alle jatkopalat, jotka veiselin puukolla, kumivasaralla sekä hiomapeperilla pöytään sopivaksi.   Mitäpä tuumaatte, onnistuinko tässä "jatkokappaleen" teossa? Luultavasti jaloissa oli kaksi pallukkaa tai sitten tuo yksi ja sen alla pidemmät jalat, mutta käy tämä nyt näinkin.

Ja tadaa! tässäpä tämä nyt sitten on. 

Sävy on kaoliini, joka on suurinpiirtein vanhahtava sävy. Kirjoitin alunperin muistiin etsiä helmenharmaan vanhanajanan keskiharmaan sävyä, jossa ripaus hanhenmunan sävyä. Hanhea ei tullut, mutta harmaata helmeä kyllä. Ja jotenkin on hyvä mieli: luulen että isoisovanhemmatkin ovat tähän tyytyväisiä.

Mitä tekisin toisin? No, olisin jatkanut entisten maalien rapsuttelua, sillä pinta jäi osin epätasaiseksi.  Tämä näkyy erityisesti kannessa. Ehkä ensi kerralla kokeilen uulan maalia. Mutta tärkeintä lienee, että pöytä ei ole enää aitassa, vaan käytössä. Jokaisen maalin alla pieni pala elettyä elämää.

ps: en yleensä pidä antiikkitavaroiden uudelleenmaalauksista, sillä originaaliulkoasu on usein hyvä. Tässä tapuksessa lähtökohdat oli niin huonot, että päätin antaa mennä.

Kun ostaa maalipurkin, tekee mieli sutia koko maailma kuntoon! 
When you start painting, you wanna brush all world to look better!


English: This table was lonely in the warehouse. After years of "i need to rescue this table"-thoghts, it finally happened: I opened the paint can. 

No more thinking and wondering about how to/not to paint the surface. I realized, every generations has made it look good in their needs: its been in 3 diffrent colors and in the 60s they have cutted off little bit of its legs to get more modern 60s-look. Its orginally dark brown lack, then pearlgrey and in the 70s bright green. I decided to wear it on Kaoline-color. 

What i did more, was having a hammer, knife, sandpaper and little piece of wood: i made there little more original length on the legs, by adding extra piece of wood just under the last bolus.

There were so much layers in table, so i desided to leave those mainly there. Now its all under there, memoirs, fingerprints of past lives. And i think my greatgreatgrandparents are happy to see their table is in use, at it was years ago. 

Seuraa/follow: Instagram, twitter, facebook.